Teosten valaisu.

Valmiin veistoksen ilmeeseen voi vaikuttaa kohde- tai värivaloilla, jolloin teoksesta tulee ympärivuorokautinen nähtävyys. Valaistukseen voi käyttää tavallisia työmaavalaisimia, joihin kiinnitetään värikalvoja. Valaisu ei kuitenkaan ole aina välttämätöntä. Lumiveistoksen valkoinen pinta houkuttelee itsessään havainnoimaan auringonvalon ja varjon leikkiä tai kuun pehmyttä valoa.

Kaikki tavalliset lamput ja valonlähteet soveltuvat oikein käytettynä myös lumen ja jään valaisuun. Valaisimina voidaan siis käyttää halogeeneja, loisteputkia, hehkulamppuja tai kuituvaloja (valoprojektori, joka siirtää vain valoa, ei lämpöä). Ne saattavat kuitenkin rikkoutua, jos kuuman lampun päälle putoaa lunta tai vettä, joten valaisimien sijoitteluun tulee kiinnittää huomiota.

Lumen valaisu

Valaisimen täytyy olla mahdollisimman "kylmä". Kuituvalo on kallis hankinta, mutta lämpötilan kannalta paras vaihtoehto. Sulamista voi ehkäistä myös käyttämällä heijastusvaloa. Valaisin suunnataan esimerkiksi lumiseinämään, josta valo taittuu varsinaiseen kohteeseen kylmänä ja pehmeänä. Heijastusvalon avulla valonlähde voidaan myös piilottaa yleisöltä. Valon suuntaus etuviistosta korostaa veistoksen tai lumirakenteen muotoa.

Sähköjohtojen paikat tulee suunnitella huolellisesti turvallisuuden ja esteettisyyden vuoksi. Lamppuja voikin sijoittaa esimerkiksi lumirakenteisiin jääikkunoiden taakse. Valolamppua ei kuitenkaan saa sijoittaa umpinaiseen tilaan. Hyvä ilmankierto hidastaa valaisimen lämmön aiheuttamaa lumen sulamista.

Jään valaisu

Jään valaisussa pätee samat perussäännöt kuin lumen valaisussakin. Erona on kuitenkin jään läpinäkyvyys. Jää johtaa valoa ehjässä kappaleessa, mutta pysähtyy saumoihin. Valaisimen sijoittamisessa tuleekin huomioida saumojen paikat. Yleensä valaisin kannattaa sijoittaa veistoksen taakse.

Myös jääveistoksen valaiseminen alta on mahdollista. Silloin on kuitenkin huolehdittava hyvästä ilmankierrosta ja huomioitava veistoksen sulamisen aiheuttama kosteus ja painon siirtymät.