Talviset veistotapahtumat.
Talvi on täynnä elämyksiä.
Maissa, joissa talvi on lyhyempi kuin meillä Suomessa, on siitä
osattu nauttia kautta vuosikymmenien. Talvitapahtumat ovat olleet yhtä
yleisiä ja suosittuja kuin kesäiset karnevaalit. Viime vuosina,
lopultakin, myös Suomen on vallannut ennennäkemätön
kiinnostus lumen ja jään käyttöön taiteessa,
koristelussa, rakentamisessa ja talvisissa leikeissä.
Lumitaide on leikkiä valoilla
ja varjoilla. Puhtaan valkoinen materiaali on parhaimmillaan selkeinä
muotoina. Varjot värittävät veistoksen ja tuovat muodot
esiin. Lumitaide on myös leikkiä mittasuhteilla. Halvasta
ja helposti työstettävästä materiaalista voi tehdä
helposti suuria kokonaisuuksia ja yllättää katsoja tekemällä
pienistä asioista suuria. Toki tarvitaan myös taitoa ja oivallusta,
kykyä yhdistellä asioita uudella tavalla ja tajuta uuden materiaalin
erityisluonne.
Heräte suomalaiseen lumiveistoon
on täytynyt hakea muualta: Japanista, Kiinasta, Kanadasta ja jopa
Keski-Euroopasta. Quebecin talvikarnevaalin historia Kanadassa on yli
sadan vuoden mittainen. Hokkaidolla Japanissa paikalliset ihmiset päättivät
myös jo kauan sitten tietoisesti katkaista ankaran talven ja ottaa
runsaasta lumesta ilon irti. Talven 2003 Sapporon lumifestivaali on
järjestyksessä 54. festivaali. Ja ympäri koko Hokkaidon
saarta on joka vuosi tammi-helmikuussa toinen toistaan kiinnostavampia
lumi- ja jääfestivaaleja, joilla kullakin on omat erityispiirteensä.
Sapporon lumifestivaali on edelleen
maailman suurin talvi-tapahtuma. Yli kaksi miljoonaa ihmistä ihastelee
vuosittain uskomattomia lumiluomuksia ja tuhannet ihmiset osallistuvat
itse omilla veistoksillaan talvisen fantasian luomiseen. Festivaali
ei kuitenkaan ole pelkkää fantasiaa. Se on samalla myös
monipuolinen kulttuuritapahtuma. Sapporon asukkaat ovat vuosien mittaan
nähneet keskellä kotikaupunkiaan maailman lähes kaikkien
kuuluisten rakennusten julkisivut lumesta tai jäästä
tehtynä. Rakennukset toimivat samalla taustakulissina erilaisille
taide- ja yleisötapahtumille. Myös lastentapahtumat kuuluvat
olennaisena osana Sapporon festivaaliin, kuten muihinkin vastaaviin
talvitapahtumiin.
Sapporon lumifestivaalin keskeisenä
osana on kansainvälinen lumiveistokilpailu. Vastaavia lumi- tai
jääveistokilpailuja tai symposiumeja on joko omana taidetapahtumanaan
tai talvifestivaalin yhtenä osana vuosittain yli kolmekymmentä
eri puolilla maailmaa. Niistä kukin toimii omalla konseptillaan.
Yhteistä niille on tapahtumien julkisuus, monipuoliset kulttuurikytkennät,
kansainvälisyys ja veistäjien tiivis yhteys yleisöön
veistosten tai rakennelmien tekovaiheessa. Tapahtumien kehittämisestä
ja koordinoinnista vastaa Quebec Cityssä Kanadassa vuonna 1986
perustettu alan yhteistyöjärjestö, Association Internationale
de Sculpture sur Neige et Glace, jota on pitkään johdettu
Suomesta.
Kansainväliset lumi- ja jääveistokilpailut
ovat suosittuja yleisö- tapahtumia ja samalla prosessiluonteisina
mitä parhainta taidekasvatusta. Miljoonat ihmiset pääsevät
niiden avulla tutuksi veistotaiteen eri suuntausten ja kulttuurierojen
kanssa. Veistämiseen saattaa liittyä leikkimielisyyttä,
mutta veistäjät ovat ammattitaiteilijoita ja hetkellisyydestä
huolimatta kilpailut ja teokset ovat heille yhtä arvokkaita kuin
heidän pysyvämpi taiteensa. Itse asiassa maailmalla alkaa
jo olla talvitaiteen ammattilaisia.
Lumi- ja jääveistotapahtumat
ovat hyvä esimerkki talvisista innovaatioista. Ala on kehittynyt
ja mahdollisuudet kehittää sitä ovat edelleen rajattomat.
Suomessa lumi- ja jäätaide hakee vielä muotojaan. Rovaniemellä
ja Kemijärvellä 1980-luvulla alkanut kansainvälinen talvitaide
oli silloin vielä ajastaan edellä. Nyt kun on uudelleen päästy
vauhtiin, ala kehittyy nopeasti meille tyypillisellä, joskus hulluuteen
saakka ulottuvalla innostuksella ja valtavalla halulla keksiä uutta
ja kehittää työtä helpottavaa tekniikkaa. Suomessa
ei voi olla Sapporon, Harbinin ja muiden megatapahtumien kaltaisia yleisömääriä
ja rahoitusmarkkinoita, mutta oma konsepti on löydettävissä
vaikkapa painottumalla enemmän taiteeseen kuin festivaalihumuun.
Näin on tapahtunutkin.
Juhani
Lillberg |