 |
 |
     |
 |
 |
 |
 |
 |
|
|
|
|
||||||
|
 |
Talvitaidegalleria |
|
Vaikeampaa tilannetta ei nainen voi kohdata kuin katsoa silmiin kuollutta lastaan ja kärsiä synnytyksen tuskat tietäen, ettei lapsi tule koskaan hengittämään. Sanat eivätkä lauseet pysty kuvaamaan tätä tuskaa, mistä nyt kertovat lumi ja jää, kuvat ja äänet toisiinsa turvaten. Ohjaajan Laura Lemettisen sanoja elokuvasta: "Kylmä kehto on ennenkaikkea kuvaus tunnelmasta. Tarkoituksenani ei ole kertoa juonekasta tarinaa, vaan näyttää kuvin ja symbolein se suunnaton tuska, jonka lapsen menettäminen aiheuttaa. Elokuvassa nainen, Tuuli, on juuri joutunut synnyttämään lapsen, joka kuoli viime hetkellä. Tuuli joutui kärsimään synnytyksen tuskat tietäen, että kaikki ponnistukset yhdeksän kuukauden ajan ovat olleet täysin turhia. Kaikkein vaikeinta on kuitenkin se, että lapsi on menetetty. Tajutessaan kaiken tämän Tuuli on täysin poissa tolaltaan". "Elokuvani kertoo Tuulin tuskan kuvilla ja äänillä. Yhtä lailla kuin Tuulikin, elokuvan pääosassa on talvinen luonto, luminen maisema. Paitsi että seesteisen kaunis luminen maasto toimii jyrkkänä vastakohtana Tuulin toiminnalle, se myös kuvastaa kylmyyttä ja kuolemaa. Kuollessaan lapsi on muuttunut kylmäksi, ja myös Tuulin on jäädytettävä rakkautensa lastaan kohtaan voidakseen jatkaa elämäänsä. Tämän vuoksi Tuuli hautaa lapsensa lumiseen maastoon, aivan kuin hän peittelisi se kylmään kehtoon. Samalla Tuuli jättää jäähyväiset lapselleen". Käsikirjoitus ja ohjaus: Laura Lemettinen |
|
|||
© Lapin yliopisto, Kemi-Tornion ammattikorkeakoulu |
|
