Mitä dokumentoidaan?

Lumi- ja jääteokset tulee dokumentoida mahdollisimman kattavasti, koska aineisto tarvitaan tiedottamiseen, näyttelyihin, raportteihin ja uusien hankkeiden suunnitteluun. Ne ovat myös olennainen osa työskentelyn arviointia, reflektointia ja oppimispäiväkirjoja. Lumi- ja jääprojekteista tulee mielekkäitä, jos niistä jää jälkiä sekä muistiin että portfolioihin. Toisaalta valokuvat ja videot ovat myös kokemuksenhalun herättäjiä ja mahdollistavat ainutkertaisten ja hetkellisten tai syrjäisillä seuduilla sijaitsevien teosten julkisuuden.

Lumiprojektin tai talvitaiteen dokumentoinnissa on syytä pohtia, mikä on keskeisintä. Kuvataanko dokumenteilla teosta taideobjektina, matkailukohteena vai oppimisprosessina? Pyritäänkö kuvaamaan dokumenttien kautta myös paikan henkeä ja sosiaalikulttuurista kontekstia? Entä miten moniaistisia kokemuksia voidaan välittää dokumenttien kautta? Parhaimmillaan videot, valokuvat ja tekstit välittävät mielikuvan myös ilman kylmyydestä tai auringon lämmöstä, tuulesta tai ympäristön äänistä. Usein dokumenteissa pyritään tavoittamaan hetki, jolloin ympäristön prosessit tai yleisön kokemukset saavat teoksen elämään.

Kokemukset ovat yksilöllisiä ja katoavat teokset, prosessit ja arkkitehtuuriset tilat ovat luonteeltaan sellaisia, ettei kukaan pysty kokemaan niistä kaikkea. Valokuvat ja videot voivat kuitenkin tallentaa joitakin osia ja tuokioita teoksista ja tapahtumista. Kattavassa dokumentoinnissa on huomioita seuraavat osa-alueet:

• Teoksen rakentamisen prosessi: luonnostelua, pienoismallin tekoa, työn eri vaiheita eri työvälineineen, tekniikoineen, taukoineen ja vaihtuvine tunnetiloineen
• Teos ympäristössään: Miltä teos näyttää etäältä, läheltä, eri puolilta, lapsen silmin matalalta, eri vuorokaudenaikoina?
• Teoksen kokeminen: Miten yleisö suhtautuu teokseen?
• Teoksen katoaminen: joskus voi olla keskeistä dokumentoida myös teoksen sulaminen

Miten ja mihin muotoon dokumentoidaan?

Lumi- ja jääteoksia voi dokumentoida paitsi valo- ja elokuviksi myös sanallisiksi kuvailuiksi ja piirroksiksi. Esimerkiksi pohjapiirrokset, arkkitehtuuriset esityskuvat ja kartat täydentävät teosten muuta dokumentointia. Myös tekijöiden tai yleisön haastattelut voivat olla olennainen osa dokumentointia.

Dokumentointi on suunniteltava ennakkoon, jotta voidaan varautua tarvittaviin laitteisiin, mahdollisiin haastatteluihin tai systemaattiseen kuvaamiseen. On pohdittava tarvitaanko lisävalaistusta, kameranjalustaa ja niin edelleen. Digitaalikamerat ovat käytännöllisiä pienen kokonsa ja hiljaisen äänensä ansiosta. Raskaalla välineistöllä toteutettuna dokumentointi voi sivuuttaa tapahtumaan keskittymisen, katselun ja kuuntelun.

Tallentamisen jälkeen työskentelyä ja kokemusten prosessointia jatketaan. Teoksen dokumentoinnista voidaan työstää itsenäinen taideteos, kuten valokuvasarja, dokumenttivideo tai installaatio, jossa hyödynnetään nykytaiteen keinoja moniaistisuuden, elämyksellisyyden ja osallisuuden (interaktiivisuuden) rakentamiseen.

Portfoliot toimivat hyvin teosten ja prosessien esittelyssä. Ne voivat sisältää niin tekstiä, kuvia kuin oheismateriaalia ja painottua asiasisältöihin tai kokemuksiin. Jo portfolion muoto voi tuoda esiin lumi- ja jääteoksen tai -projektin keskeiset merkitykset. Tietoverkon välityksellä esitettävän mediataiteen etuna voidaan puolestaan pitää monia katsojia eri paikoissa. Lisäksi mediataiteessa, kuten web-sivustoissa ja multimediassa, voidaan hyödyntää äänen ja videon moniaistisuutta ja interaktiivisuuteen liittyvää osallisuutta.