1. Talven virta

Taidehistorian tutkija Kaia Lehari tarkastelee artikkelissaan Talven virta ilmiötä ympäristöestetiikan näkökulmasta. Lehari keskittyy erittelemään talven vaikutusta ympäristökokemukseemme ja korostaa talven pelkistävää, yleistävää ja yhdistävää luonnetta: talvella pellon, niityn ja laitumen ero katoaa ja saari lakkaa olemasta saari järven jäädyttyä. Valkoinen lumikenttä on tabula rasa: siihen sisältyy tekstin mahdollisuus. Leharin mukaan talvea voisi kutsua ambivalentiksi vuodeajaksi – talven virraksi – joka on samanaikaisesti sekä vuoksi että luode Pohjoisen asukkaiden elämässä. Toisaalta Lehari muistuttaa talven olleen talonpojille juhlien, vierailujen, laulun, tanssin ja käsitöiden aikaa. Suurin osa kansanperinteestä on luotu talvella. Tässä hän virolaisesta perspektiivistä käsin yhtyy Niemen käsityksiin talvesta yhteisöllisen uudistumisen aikana.

2. Vuodenaikojen estetiikka

Estetiikan tutkija Yrjö Sepänmaa puolestaan pyrkii artikkelissaan Vuodenaikojen estetiikka: talvi ja sen taide erittelemään talven oman estetiikan, talven taiteen ja ihmisen tekemän talvitaiteen suhteita. Talvi on vaikuttava esteettinen ilmiö (metaforinen taiteilija), jolloin ihminen on vastaanottaja (katsomisen taide). Tämä katsominen tapahtuu usein taiteen kautta, taiteen opettamin mallein. Sepänmaa jäsentää myös pohtivalla tavalla niitä ulottuvuuksia, joita koulutusprojektin käyttöön ottamaan käsitteeseen ”talvitaide” liittyy. Koulutusprojektihan loi kyseisen käsitteen kuvaamaan toimialaansa ja
tavoitteitaan. Käsite vaikuttaa onnistuneelta, koska se on laajentunut
nopeasti yleiseenkin käyttöön.

3. Vuodenajat vaihtuvat meissä

Kirjailija Tapani Niemi jakaa artikkelissaan talven kolmeen toisistaan selvästi eroavaan vuodenaikaan ja osoittaa, kuinka pohjoisen asukkaat ovat sopeuttaneet elämänsä niiden mukaan. Eikä kyse Niemen mukaan ole vain elinkeinojen sopeutumisesta vaan myös pohjoisen mielen sopeutumisesta vuodenaikojen vaihteluun. Talvi on siten muokannut pohjoista mentaliteettia. Ollessaan myös yhdessäolon ja kertomusten aikaa on talvi lujittanut myös yhteisöjen omaa identiteettiä.

4. Luminen lapsuus

Lasten leikit ovat yksi keskeisiä tiettyyn kulttuuriin kasvamisen ja kasvattamisen menetelmiä. Näin myös suhteessa talveen. Kansatieteen tutkija Harri Nyman tarkastelee artikkelissaan lasten lumileikkejä Helsingin yliopistossa toteutetun kansankulttuuria kartoittavan tutkimuksen pohjalta. Tarkastelun kohteena ovat lumilinnat, lumiukot, lumieläimet, lumilyhdyt ja enkelinkuvat, sekä niiden historiassa tapahtuneet muutokset. Esimerkiksi lumilinnaleikki on kulkeutunut katkeamattoman perinteenä meidän päiviimme keskiajalta saakka kohoten sosiaaliseen huippukauteensa suurten ikäluokkien lapsuudessa urbanisoituvan Suomen kaupunkipihoilla.

5. Häivähdyksiä talvisen luonnon kokemisesta

Luonnon ja ihmisen välistä suhteita tarkasteleva kirjailija Raimo O. Kojo esittelee omia tuntemuksiaan elostaan pohjoisen talven keskellä artikkelissaan Häivähdyksiä talvisen luonnon kokemisesta. Kojon tekstin pohjavireenä on Niemen tapaan pohjoisen talven eri vaiheiden erilaisuus. Kojon tekstissä korostuu luonnossa syntyvien moniaististen kokemusten suora vaikutus ihmismielen liikahduksiin. Pohjoinen talvi on rikas ja monivivahteinen kokemus sille, joka sitä osaa lukea. Kojon mukaan talvi herkistää aisteja, koska aistittavaa on vähemmän kuin kesällä.