Kesällä istutaan puistoissa ja terasseilla, ihaillaan kukkia ja kokoonnutaan toreille ja uimarannoille. Talvella matkustetaan tunturikeskuksiin tai nautitaan kevätauringosta jäällä ulkoillen. Samalla monet kaupunkiympäristöt muuttuvat hiljaisiksi ja ilmeettömiksi paikoiksi.

Pohjoinen ympäristö on suuren osan vuodesta talvinen. Sen esteettisyyteen on kiinnitettävä huomiota asukkaiden ja matkailijoiden viihtyvyyden lisäämiseksi. On rakennettava kohteita, joita voi katsella tai joissa voi toimia. Siten ympäristö tiedostetaan ja sitä arvostetaan.

Taiteen avulla ihmiset voivat rakentaa omaa ympäristösuhdettaan. Lumi- ja jääteos voi olla taidetta talviympäristössä ja kimmoke ajatuksille, tunteille ja ympäristön tiedostamiselle. Työskentely ulkona sekä lumi- ja jääteokset johtavat meidät kohtamaan talvea erilaisine valo- ja säätiloineen, lumisateineen ja -kiteineen.

Lunta ja jäätä on käytetty kautta aikojen erilaisten rakennelmien ja veistosten materiaaleina. On tehty lumimajoitteita ja lumilinnoja ja -ukkoja. Myös ammattimaisella lumi- ja jääveistotaiteella on pitkät perinteet. Japanissa kokit toimivat jääveistäjinä ja toteuttavat näyttäviä veistoksia pöytäkoristeiksi. Juhlapäivään sopivan teoksen voi tilata kuvastosta, ja veistäjät toteuttavat teoksen aina samanlaisena. Muotokieli on koristeellinen ja yksityiskohtia on runsaasti – kuten jääveistokilpailuissa, joissa tekninen taituruus on yksi arviointiperuste.

Suomessa lumi- ja jääveistokilpailuja on pidetty 1980-luvulta lähtien. Tunnetuimpia niistä ovat Suomen Ladun järjestämät lumiveistokilpailut, joihin on osallistunut vuodesta toiseen aktiivisia lumiveiston harrastajia. Kilpailuihin on vakiinnutettu säännöt: lumikuutio on aina saman muotoinen, ryhmässä on neljä veistäjää ja työaika on rajoitettu. Kilpailuhenkisyys ja kilpailujen säännöt ovat vaikuttaneet lumiveistosten aihemaailmaan ja muotokieleen. Kilpailuissa veistoksen muodon on täytynyt löytyä kuutiosta.

Lumiveistoksen luonne vaihtelee sen sijaintipaikan mukaan. Usein veistokset ovat jollakin tapaa toiminnallisia: niitä rakennetaan kaupunkeihin tai laskettelukeskuksiin jakamaan tilaa, tapahtumien kulisseiksi tai lasten leikkipaikoiksi. Toisaalta lumiveistoksia on rakennettu taidepuistoiksi ja fantasiamaailmoiksi. Lumiveistos voi kuitenkin olla myös julkinen taideteos kaupunkiympäristössä tai keskellä erämaata.

Pohjoismaissa on 1990-luvulla alettu rakentaa isoja lumirakennuksia, joiden sisätiloja on käytetty hotelleina, ravintoloina ja gallerioina. Niiden arkkitehtuurissa on sovellettu lumeen erilaisia tyylejä romanttisista linnoista klassisiin pylväikköihin ja "barokki" yksityiskohtiin. Viimeistellystä julkisivusta, joka kadottaa nopeasti muotonsa auringossa ja tuulessa, on siirrytty pyöreisiin kasamaisiin muotoihin. Yksityiskohtia ja veistoksia esitellään rakennusten sisätiloissa.

Lumi- ja jääveistotaide on yleistynyt samaan aikaan lumirakentamisen kanssa, kun lumirakennusten yhteyteen on tehty veistoksia ja seinäreliefejä. Jäästä on valmistettu myös ikkunoita, astioita, suihkulähteitä ja soittimia. Pohjoismaissa lumi- ja jääveistotaiteen muotokieli on usein pelkistettyä, ja keskeistä on tuoda esiin lumen ja jään omia ominaisuuksia.