Talvi on täynnä elämyksiä. Maissa, joissa talvi on lyhyempi kuin meillä Suomessa, on siitä osattu nauttia kautta vuosikymmenien. Talvitapahtumat ovat olleet yhtä yleisiä ja suosittuja kuin kesäiset karnevaalit. Viime vuosina, lopultakin, myös Suomen on vallannut ennennäkemätön kiinnostus lumen ja jään käyttöön taiteessa, koristelussa, rakentamisessa ja talvisissa leikeissä.

Lumitaide on leikkiä valoilla ja varjoilla. Puhtaan valkoinen materiaali on parhaimmillaan selkeinä muotoina. Varjot värittävät veistoksen ja tuovat muodot esiin. Lumitaide on myös leikkiä mittasuhteilla. Halvasta ja helposti työstettävästä materiaalista voi tehdä helposti suuria kokonaisuuksia ja yllättää katsoja tekemällä pienistä asioista suuria. Toki tarvitaan myös taitoa ja oivallusta, kykyä yhdistellä asioita uudella tavalla ja tajuta uuden materiaalin erityisluonne.

Heräte suomalaiseen lumiveistoon on täytynyt hakea muualta: Japanista, Kiinasta, Kanadasta ja jopa Keski-Euroopasta. Quebecin talvikarnevaalin historia Kanadassa on yli sadan vuoden mittainen. Hokkaidolla Japanissa paikalliset ihmiset päättivät myös jo kauan sitten tietoisesti katkaista ankaran talven ja ottaa runsaasta lumesta ilon irti. Talven 2003 Sapporon lumifestivaali on järjestyksessä 54. festivaali. Ja ympäri koko Hokkaidon saarta on joka vuosi tammi-helmikuussa toinen toistaan kiinnostavampia lumi- ja jääfestivaaleja, joilla kullakin on omat erityispiirteensä.

Sapporon lumifestivaali on edelleen maailman suurin talvi-tapahtuma. Yli kaksi miljoonaa ihmistä ihastelee vuosittain uskomattomia lumiluomuksia ja tuhannet ihmiset osallistuvat itse omilla veistoksillaan talvisen fantasian luomiseen. Festivaali ei kuitenkaan ole pelkkää fantasiaa. Se on samalla myös monipuolinen kulttuuritapahtuma. Sapporon asukkaat ovat vuosien mittaan nähneet keskellä kotikaupunkiaan maailman lähes kaikkien kuuluisten rakennusten julkisivut lumesta tai jäästä tehtynä. Rakennukset toimivat samalla taustakulissina erilaisille taide- ja yleisötapahtumille. Myös lastentapahtumat kuuluvat olennaisena osana Sapporon festivaaliin, kuten muihinkin vastaaviin talvitapahtumiin.

Sapporon lumifestivaalin keskeisenä osana on kansainvälinen lumiveistokilpailu. Vastaavia lumi- tai jääveistokilpailuja tai symposiumeja on joko omana taidetapahtumanaan tai talvifestivaalin yhtenä osana vuosittain yli kolmekymmentä eri puolilla maailmaa. Niistä kukin toimii omalla konseptillaan. Yhteistä niille on tapahtumien julkisuus, monipuoliset kulttuurikytkennät, kansainvälisyys ja veistäjien tiivis yhteys yleisöön veistosten tai rakennelmien tekovaiheessa. Tapahtumien kehittämisestä ja koordinoinnista vastaa Quebec Cityssä Kanadassa vuonna 1986 perustettu alan yhteistyöjärjestö, Association Internationale de Sculpture sur Neige et Glace, jota on pitkään johdettu Suomesta.

Kansainväliset lumi- ja jääveistokilpailut ovat suosittuja yleisö- tapahtumia ja samalla prosessiluonteisina mitä parhainta taidekasvatusta. Miljoonat ihmiset pääsevät niiden avulla tutuksi veistotaiteen eri suuntausten ja kulttuurierojen kanssa. Veistämiseen saattaa liittyä leikkimielisyyttä, mutta veistäjät ovat ammattitaiteilijoita ja hetkellisyydestä huolimatta kilpailut ja teokset ovat heille yhtä arvokkaita kuin heidän pysyvämpi taiteensa. Itse asiassa maailmalla alkaa jo olla talvitaiteen ammattilaisia.

Lumi- ja jääveistotapahtumat ovat hyvä esimerkki talvisista innovaatioista. Ala on kehittynyt ja mahdollisuudet kehittää sitä ovat edelleen rajattomat. Suomessa lumi- ja jäätaide hakee vielä muotojaan. Rovaniemellä ja Kemijärvellä 1980-luvulla alkanut kansainvälinen talvitaide oli silloin vielä ajastaan edellä. Nyt kun on uudelleen päästy vauhtiin, ala kehittyy nopeasti meille tyypillisellä, joskus hulluuteen saakka ulottuvalla innostuksella ja valtavalla halulla keksiä uutta ja kehittää työtä helpottavaa tekniikkaa. Suomessa ei voi olla Sapporon, Harbinin ja muiden megatapahtumien kaltaisia yleisömääriä ja rahoitusmarkkinoita, mutta oma konsepti on löydettävissä vaikkapa painottumalla enemmän taiteeseen kuin festivaalihumuun. Näin on tapahtunutkin.