Lapin yliopiston taiteiden tiedekunnan taidekasvatuksen yksikön yhtenä vahvuusalueena on ollut ympäristö- ja yhteisötaide. Pohjoisen asukkaiden suhde talveen on siksi ollut opetuksen, tutkimuksen ja kehittämistyön huomion kohteena. Talvitaidetta on toteutettu projektiopintoina usean vuoden aikana eri yhteistyötahojen kanssa. Kaupunki ympäristönä ja yhteisönä asettaa omat haasteensa talvitaiteen soveltamiselle ja kehittämiselle. Ihmisen nykyinen elämäntyyli jopa unohtaa talven läsnäolon. Talvi ei sinänsä ole kadonnut minnekään, mutta sen kohtaaminen ei edellytä nykyihmiseltä mitään suurempia toimia. Niinpä varsinkin kaupunkiympäristössä talvi näyttäytyy vääjäämättä kielteisenä sekä passiivisena ilmiönä, kun talven esteettisyys unohdetaan. Arkkitehti Tarja Outila onkin muistuttanut, että talvi on loistava mahdollisuus aistivalle ihmiselle, mutta samalla se on rasite teknistyneelle yhteiskunnalle. Talvi ei sinänsä ole ongelma, mutta ongelma muodostuu ihmisen suhteesta talveen.

Kaupungissa toteutettavien yhteisöllisten talvitaideprojektien lähtökohtana on, että suhde talveen ja talven estetiikka saa uuden muodon talvitaidetapahtumissa, kun ihmiset lähtevät joukkona ulos talven keskelle. Usein projektien tavoitteena on myös aktivoida kyläyhteisöjä tai kaupunkiympäristöjen talvi-ilmeen kehittämisestä kiinnostuneita tahoja. Projekteissa pyritään luomaan taiteeseen perustuva viihtyisä ja toiminnallinen talviympäristö eri alojen asiantuntijoiden yhteistyönä. Kuvataidekasvatuksen osaaminen on noussut projektien yhdeksi keskeiseksi tekijäksi. Innostaminen luovaan työskentelyyn on koettu merkitykselliseksi. Leena Kurjen sanoin: ”innostamisen avulla vahvistetaan solidaarisuuden henkeä yksilöiden ja ryhmien välillä ja tuetaan ihmisiä itse osallistumaan yhteisöjensä kehittämiseen.”

Mitä sitten edellytetään toimivalta yhteisölliseltä talvitaideprojektilta? Projekti alkaa aloitus- ja suunnitteluvaiheilla, joissa analysoidaan projektin tarve ja muotoillaan projektin tehtävä ja visio. Jokaisen mukana olevan toimijan on hyväksyttävä yhteinen päämäärä. Lisäksi suunnittelun tavoitteena on työstää tarkka kokonaissuunnitelma, joka sisältää yhteisesti hyväksytyt suunnitelmat sekä fyysisille lumiteoksille että niiden yhteydessä järjestettäville tapahtumille. Suunnitelmassa tulee kuitenkin olla joustovaraa ja vaihtoehtoisia toimintamalleja yllätyksien varalle.

Suunnittelussa yksittäisten suunnittelijoiden henkilökohtaiset ajatukset yhdistyvät muiden suunnittelijoiden näkemyksiin, jolloin lopputulos on vuorovaikutuksen muokkaama. Leena Kurjen mukaan tällainen lopputulos sisältää: ”jännitteitä yksilöllisen ja kollektiivisen, nykyisyyden ja tulevaisuuden sekä todellisen ja ihanteellisen välillä.” Myös rahoittajien ja projektin puuhamiesten toiveet on huomioitava yhteistyön onnistumiseksi, ja suunnittelijoiden on oltava tietoisia käytettävissä olevista resursseista.

Projektin onnistunut toteutus vaatii pitäytymistä sovituissa asioissa ja päätöksissä. Tehokas tiedonkulku sekä suunnittelijoiden ja toteuttajien sitoutuminen projektiin on myös välttämätöntä. Laajemmissa hankkeissa toteutusvaiheessa tarvitaan asiantuntevaa mestaria, joka koordinoi käytännön toteutusta. Projektissa työskentelevien eri toimijoiden on myös tiedostettava jokaisessa vaiheessa taiteellisen laadun ja huolellisuuden merkitys esteettisen kokonaisuuden onnistumiseksi.

Taidekasvatuksen osuus projektissa mahdollistaa lasten ja nuorten aktiivisen osallistumisen projektin kulkuun. Osallistujat tuovat uusia ideoita ja samalla he oppivat vaikuttamaan lähiympäristöönsä. Myös myönteiset oppimiskokemukset ovat tärkeitä, sillä lapset ja nuoret ovat vasta rakentamassa omaa minäkuvaansa ja henkilökohtaista ympäristösuhdettaan.

Arviointi on projektin elinkaaren viimeinen vaihe. Sen ensisijainen merkitys on oppiminen. Tavoitteena on tarkastella kriittisesti projektille asetettujen tavoitteiden toteutumista ja miettiä eri toimien tarkoituksenmukaisuutta. Onnistuessaan yhteisöllinen talvitaideprojekti saa jatkoa seuraavina talvikausina, sillä myönteiset kokemukset motivoivat ihmisiä sitoutumaan arvokkaaksi koettuun toimintaan. Omakohtaisen toiminnan ansiosta projektissa mukana olleiden ihmisten lähiympäristö muuttuu heille merkitykselliseksi paikaksi.

Onnistuneet yhteisölliset talvitaideprojektit lisäävät omien kokemusteni perusteella ihmisten sitoutumista oman elinympäristönsä kehittämiseen. Niinpä elinympäristön talvi-ilmeestä huolehtiminen tai huolehtimatta jättäminen kertoo paljon yhteisön arvoista ja asenteista. Taidekasvatuksen mukana olo näissä projekteissa mahdollistaa lasten ja nuorten suoran vaikuttamisen oman elinympäristönsä talvi-ilmeen kehittämiseen. Positiiviset oppimiskokemukset ovat omiaan rakentamaan lasten ja nuorten arvomaailmoja, jotka ohjaavat heidän käyttäytymistään tulevaisuudessa.